Tietoa rentoutumisesta
Rentous
Rentoutumisen oppiminen on ennen osatun ja välillä unohdetun taidon harjoittelua ja uudelleen oppimista. Kun ihminen oli aikanaan lähellä luontoa, rentoutuminen oli yhtä luonnollista kuin vaikkapa kissalla, joka saattaa lyhyessä ajassa vaihtaa hermostollista vireystilaa syvästä levosta täyteen aktiivisuuteen. Ihmiset ovat jopa tuhansia vuosia harrastaneet rentoutumista. Itämaisissa kulttuureissa sen harjoittaminen on kuulunut elämän perustoimintoihin kaiken aikaa. Hyvänä esimerkkinä näistä ovat meditaatio- ja joogaharjoitukset, jotka ovat pohjana monelle länsimaiselle rentoutumistekniikalle. Länsimaisessa kulttuurissa kirkon piirissä erilaiset rauhoittumis- ja keskittymisriitit ovat säilyneet hyvin.
Rentoutuminen tajunnan tilan muutoksena
Rentoutumista voidaan kuvailla tajunnan tilan laskemisena alemmille vireystilan tasoille. Rentoutuminen voidaan nähdä joko psykofysiologisena tilana tai metodina alentaa aktiivisuutta ja tietoisuutta. Rentoustilan syvyys voi vaihdella suuresti. Tämä eräänlainen transsitila ilmenee luonnollisena useissa elämäntilanteissa, kuten kevyen liikunnan aikana, saunan jälkeen tai juuri ennen nukahtamista.
Illalla käydessämme nukkumaan ja aamulla vähän ennen heräämistä ollessamme eräänlaisessa unen ja valveen rajamaastossa käymme läpi luovan, innovatiivisen hetken, jolloin mielemme työstää ratkaisuja alitajunnassamme päivystäviin haasteisiin ja ongelmiin. Monet tutkijat ja muut luovaa työtä tekevät ihmiset ovatkin kuvailleet näitä hetkiä tilanteiksi, jolloin ovat saaneet uusia oivalluksia ja ideoita sekä löytäneet ratkaisuja mielessä pyörineisiin ongelmiin. Jotkut ovat tietoisesti luoneet itselleen tai työtiimilleen keinoja päästä tuohon samaan luonnolliseen luovuuden tilaan myös keskellä päivää. On rakennettu erilaisia tiloja, joissa on monenlaisia rentoutumista edistäviä apukeinoja, esimerkiksi hierontatuoleja, luonnonääniä, kylpykammioita ja rentousohjelmia.
Kaikkien rentoutumistapojen yhteinen vaikutus on muutos hermojärjestelmämme säätelyyn. Hermoston osaa, joka säätelee elintoimintoja, joihin emme pysty tahdollamme vaikuttamaan, kutsutaan autonomiseksi eli vegetatiiviseksi hermostoksi. Se muodostuu sympaattisesta eli energisoivasta ja parasympaattisesta eli rauhoittavasta hermoston osasta. Ne säätelevät keskeisten elintemme, sydämen, verisuoniston, sileän lihaksiston, hengitysteiden ja rauhasten, toimintaa. Sympaattinen hermosto aktivoituu niin sanotuissa taistele tai pakene -tilanteissa. Tällaisia ovat nykypäivänä esimerkiksi voimakas kipu, tunnekuohu tai stressi. Tällöin muun muassa sydämen lyöntitiheys kiihtyy, keuhkoputket laajenevat ja suoliston ja muiden vaaratilanteessa vähemmän tarpeellisten elinten verisuonet supistuvat. Parasympaattinen hermosto toimii päinvastoin. Rentoutuessamme elimistössämme ja mielessämme tapahtuu useita suotuisia muutoksia verrattuna normaaliin valvetilaan. Jokainen voi oppia kontrolloimaan autonomisen hermojärjestelmän alaisia toimintojaan psyykkisen säätelyn harjoittelun avulla.
Reaktioita rentoutumisen aikana
- Lihasjännitys vähenee.
- Lihasten lämpötila kohoaa.
- Hengityksen rytmi tasaantuu ja rauhoittuu.
- Aivojen sähköinen aktiviteetti laskee.
- Kiputuntemukset vähentyvät.
- Mielihyvää tuottavien hormonien tuotanto lisääntyy.
- Tietoisuus ympäristöstä alenee.
- Mielenrauha lisääntyy.
- Keskittyminen paranee.
- Omien reaktioiden tuntemus lisääntyy.
- Suggestioherkkyys lisääntyy.
- Aika vääristyy.
- Aistimusmuutoksia esiintyy.
- Innovatiivisuus ja oivallusten tuottaminen lisääntyvät.
- Painavuuden, keveyden tai puutuneisuuden tuntemuksia ilmenee.